Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi lyhentää verhot jotka on ostettu jo monta vuotta sitten. Muistin verhot ja ajattelin että nehän on nyt ihan syksyiset ja toisivat ryhtiä olkkariin. Niinpä pistin pojan ulos nukkumaan, kavoin verhot sekä ompelukoneen esille ja eikun surruuttamaan. Kuulostaa vähän liian hyvälle ollakseen totta.
Ajattelin että tässä on max. tunti tehdä tämä homma ennenkuin poika herää. Ulkona puhaltava raikas tuuli pitikin pojan unessa melkein kaks tuntia ja aikaa olikin ihan hyvin. Ensimmäisen verhon lyhennys meni ongelmitta mutta seuraavan kohdalla muistin taas miksi koneeni pölyyntyy kaapissa. Muutama ärräpää tuli heitettyä ja taisin minä kolme kertaa purkaakin sitä SUORAA (!) saumaa. Milloin oli langat ihan sekasin ja milloin taas jälki jotain ihmeellistä suttua. Muutaman kerran säädettyäni sain tehtyä molemmat verhot valmiiksi...ja poika vaan nukkuu. Seuraavaksi sitten silitys (jota muuten joka kerta ihmettelen miten jotkut saavat verhot täysin sileinä roikkumaan) ja sit vaan paikoilleen. Hyvät tuli ja työ kannatti tehdä!
Kaivoin kaapeista myös syksyiset tuikut ja maljakot esiin.
